keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Klara Wappen!

Mikä sen parempi aika kirjoittaa blogia kuin vappuaatto ;)

Eikä se tarkoita sitä, etteikö minulla olisi elämää sosiaalisen median (elikäs inhokkisanani) "somen" ulkopuolella. Eikä se tarkoita sitä, etteikö täällä Tukholmassa osattaisi viettää vappujuhlia. Täällä itseasiassa koko vappu on melkein yhtä iso juttu, kuin juhannus Suomessa. Kokkoja poltetaan ympäri kaupunkia ja maata, juhlitaan ja viuna virtaa kuten kotosuomessa konsanaan. Siinä asiassa ei olla sen enempää bättre folke kuin Suomessa.

Kuva: http://esnmalmo.org/events/valborg-esn-blazes-spring-time





Mutta tällä muidulla ei ole huomen aamulla darraa! Tänään meni yksi Kilkenny ja sekin paikallista
Kuva: http://www.iglaset.se/articles/29950-Kilkenny-3-5
pripsiä eli 3,5%:sta olutta. Enempää ei tehnyt yksinkertaisesti mieli, jotenkin on sellainen kurkun- ja päänsisäinen alkolukko nyt päällä. Ja miten mahtavan fiiliksen saa aikaan, kun ei ole tehnyt mieli tissutella yhtään, ei edes viinilasillisia tai mitään. Hyvä minä!

Hetkonen, nythän tämä alkoi kuulostamaan ihan alkoholistin blogilta? Vaikka meillä kellään suomalaisella ei omasta mielestä ole ongelmia juomisen kanssa, niin itselleni tulee säännöllisesti sellainen kehonpuhdistusfiilis koko dokaamisesta. Enkä tarkoita nyt mitään känniörvellys nakit silmille iltoja/öitä, vaan ihan sitäkin, että otetaan "muutamat" ruoan kanssa tai vaikka vain pari lasia viiniä ruoan kanssa. Omalle pääni ja keho tarvitsee välillä kausia, johon ei kuuluu alkoholia tippaakaan. Kai se on jotain mielenpuhdisturituaalia tai jotain, en osaa sitä sen paremmin selittää.

Toisekseen välillä siihen varmaan vaikuttaa sekin, kun tuntuu, että lähes jokatoisessa perheessä on jonkinasteisia ongelmia alkomaholin kanssa. Joko ne pidetään visusti piilossa, lakaistaan maton alle, reuhataan vapaasti tai hyssytellään/vähätellään juomista. Silti se aiheuttaa massiivisia ongelmia vähintään henkilölle itselleen, usein myös muille. Jotenkin nämä tarinat on niin nähtyjä. Ja jotenkin niiden edessä sitä aina on yhtä voimattomana. Sellaista se on on-off juomista monesti omallakin kohdalla. Joko sitä otetaan sitten reippaammin iloiten tai ei ollenkaan. Ja sellaista se on monella muullakin. Toisilla se on-tila tuppaa vaan jäämään päälle.

Kuva: www.city.fi/blogit
En silti ole mikään kukkahattutäti, joka osoittelee sormella näiden kuningasjuomien kuluttajia. Moni juhlii tänäänkin armottomasti ja siitä vaan, onhan nyt työväenjuhla sentään! Silti, omaan vappuuni se ei tänä vuonna kuulunut. Jotenkin, sitä tänään oli vaan fiilis, että näitä juhlia tulee ja menee, aina on syy juomiselle. Sitä kun on elämässä saanut reuhata/bilettää/juhlia oikeastaan ihan kylliksi elämän varrella, niin kai sitä vaan jossain vaiheessa tulee fiilis, että toi homma alkaa olla jokseenkin nähty. Sitäpaitsi, en todella jaksa mitään örrimörri olotiloja enää, kun darratkin pahenevat vaan iän myötä.
Joten, kuinka mukavaa ja raikasta onkaan huomenna herätä kirkkain silmin uuteen aamuun ja aloittaa "Första Maj" pirteänä! :) Tässä viimeisen kahden viikon aikana, aamuni ovat alkaneet "rasviksilla" eli rasvanpolttolenkeillä pitkin Tukholman merenrantoja. Yhdeksässä päivässä Sports Trackeriini on kertynyt kävely- ja juoksulenkkejä yli 54 kilometriä. Siis viisikymmentäneljä. VIISIKYMMENTÄNELJÄ!! Sen lisäksi olen käynyt SATS:n salilla seinän takana hinkkaamassa erinäisiä laitteita 4-5 kertaa viikossa. Ja mikä parasta, paino on tipahtanut mukavat 1,7 kiloa! Jiiiiiiiihaaaaaaa!

Vähemmän jiihaa olikin sitten se karu totuus, jota viime postauksessa surkuttelin. Lähtöpaino oli lähes tismalleen sama kuin vuosi sitten 6.5.2013 aloittaessani Fitfarmin Superdieetin. Ja miten helevetin monta kilometriä puolen vuoden aikana tuli lenkkeiltyä, salilla käytyä ja ulkotreenejä vedettyä. Ja KAIKKI kilot tulleet toisessa puolessa vuodessa takaisin. Huooooooh! Onneksi edes mittanauha todistaa, etten ole sama valas kuin vuosi sitten. Mutta ei siitä kyllä kaukana olla. Tai oltu. Nyt nimittäin on kova tavoite juhannukseen asti kiristellä vyötä ihan tosissaan!

Kuva: http://www.sats.fi/lisatietoja/ravitsemus/
Otin reilu viikko sitten kovat aseet käyttöön taistelussa läskiä vastaan ja löysin supertyövälineen siihen itselleni. Nimittäin kalorilaskurin. Mikä LOISTAVA väline juuri minulle! Ilmainen sivusto ei ole, tai voi sitä osittain käyttää myös ilmaiseksi, mutta halpa se on. Itse otin ensin 1,90€ maksavalla tekstiviestillä kahden viikon käyttöajan sivustolle, jonka aikana olen todennut kuinka mahtava apuväline tuo on päivittäisen ruokavalion tarkkailuun.

Sivustolle pystyy luomaan oman profiilin, siellä on mahdollisuus liittyä erilaisiin ryhmiin, kirjoittaa blogia, chattailla, keskustella ryhmissä ja se tärkein, merkata kaikki päivän aikana kitusiin heittämänsä ruoat ylös. Aluksi se tuntui muka vaivalloiselta (ensimmäinen päivä), mutta pian sivustoa oppi käyttämään tehokkaasti. Päivittäinen ruokavalio koostuu itsellä kuitenkin pitkälti samantyyppisestä sapuskasta ja ruokien merkkaamista auttaa sivustolla oleva valtaisa olemassaoleva ruoka-aineiden/elintarvikkeiden/ruokien valmis lista. Sieltä vaan hakukentässä etsimään ja tadaa, kaikki päivän aikana kertyneet syömiset saat eteesi listana, jossa on eriteltyinä protskut, hiilarit, rasvat ja kuidut. Koko päivän setistä pystyy myös katsomaan mitä kaikkia vitamiineja ruokavaliosi on sisältänyt ja kuinka paljon. Siis olen ollut tästä niiiiiiiin innoissani!!

Ruokavalion lisäksi sivustolla pystyy kirjaamaan joka aamuisen painon (jos haluaa), lisätä liikuntamäärät ja ohjelma laskee näiden henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä asetettujen tavotteiden pohjalta oman henkilökohtaisen kalorinkulutuksen juuri minulle. Perfecto!! Käy ihmeessä kurkkaamassa sivustoa, jos yhtään kiinnostaa. Itse olen ollut todella tyytyväinen tuohon palveluun!

Oman ruokavalion olen tällä hetkellä rakentanut jälleen puhtaan ravinnon ympärille. Paljon kasviksia ja hedelmiä, hiilareita maltillisesti, paljon protskua ja rasvaa sopivasti. Vedenjuonti näyttelee myös suurta roolia tasapainoisessa ruokavaliossa. Tällä hetkellä keskimääräinen ruokavalioni  koostuu näin: protskua 35%, hiilareita 40%, rasvoja 25%. Ja toistaiseksi homma on toiminut.

Huomisesta eteenpäin onkin hieman haastetta taas pitää dieettamista yllä, sillä matkalaukku on jälleen pakattu. Lähdemme maailman parhaan mammani kanssa nimittäin reissuun ja huomenna näihin aikoihin ollaan matkalla kohti etelän lämpöä. Siitä lisää sitten viimeistään kohteessa. ;) Lenkkitossut ja treenivaatteet ovat mukana, tavoitteena kaksi lenkkiä/aerobista/salia päivässä sekä alkotonta lomailua. Tarkoitus on nimittäin kesällä olla ilman pelastusrengasta ympärillä.

Kuva: http://www.menaiset.fi/artikkeli/matkailu/hyotytieto/ilmaiseksi_matkalle_4_vinkkia

Ai niin, olen saanut myös blogihaasteen, joten siihen täytyy paneutua heti huomenissa. Kiitos kuulu tähän blogiin. :) Nyt kohti höyhensaaria. Juhlikaa iisisti toverit! <3

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Läski treenaa taas

No niin. Nyt kun todistettavasti fläsää on kerrytetty riittävästi ympärille takaisin, on aika ottaa todellinen ryhtiliike takaisin treenaukseen. Vaikka tässä salitreeniä on harrastettu aktiivisesti tänäkin vuonna, alkaen tammikuun toisella viikolla, vetäen bullin musclechallengea ja jumpaten myös kolmen viikon reissun aikana, niin täytyy sanoa että AAAAAARGHHHHHHHH! Ja vaikka kuinka totuutta on yrittänyt väistellä, niin fakta on, että kyllähän sitä rasvakerrosta, eli laardia, eli läskiä on vaan takaisin kertynyt.

Kuva täältä
Huoh. ISO huoh. VIELÄ ISOMPI HUOH. Siitä huolimatta, että peilistä ei ihan samanlainen olio (omasta mielestäni valaan/hylkeen keskivartaloa muistuttava keho) pilkistä takaisin kuin viime vuonna tähän aikaan, niin SILTI omakuva (eivätkä kaikki lomakuvat) kyllä mieltä, eikä etenkään silmää hivele. Lihasta on todistettavasti enemmän, kunto todella paljon parempi ja olemus ryhdikkäämpi. Mutta laardimasu on tiellä.

JOTEN. Nyt on aloitettu jälleen ryhtiliike kohti kevyempää minää. Samalla päätin, että loppuu tuo viinin/sidukan/oluen/drinksun tissuttelu, johon hommat/viikonloput/juhlat/lomat/ihansamamikäsyy taas hieman ehti karata. Joten korkki on kiertynyt kiinni. Eikä pääsiäisenä mennyt edes lampaanpaistin kanssa tilkkakaan viiniä!

Hyvän sysäyksen tähän aiheutti ensin reissusta kotiuduttua sairastettu turistiripuli, jonka jälkeen sainkin jonkun flunssataudin sekä uuden masupöpön. Näistä toivuttuani jokseenkin, olen nyt iskenyt kovat treenitavoitteet tiskiin ja ruokavalion kuntoon. Aamuaerobiset ovat back in my life ja salitreenaus jälleen käynnissä.

Ja koska on IHANA kevät ja vieläkin IHANAMMAT pääsiäiskelit, ei ole mitään syytä keksiä keinoja olla lenkkeilemättä huikeassa kevätilmastossa.

By the way. Nyt on kevät ja luonto puhkeamassa upeaan kukoistukseen täällä Tukholmassa, kuten siellä kotosuomessakin. Täällä on kevään eteneminen kolmisen viikkoa edellä normaali aikataulusta, joten lähes siis kohta ollaan jo kesäkeleissä! Ja mikä parasta, kirsikkapuut räjähtivät kukintaan juuri nyt pääsiäisenä. Miksi kukaan ei ole koskaan kertonut mulle, että Tukholman Kungsträdgården on kirsikkapuufanin ehdoton vierailukohde kukinta-aikaan! Siis mieletöntä! En kyllä tiedä mitä noista kukista on jäljellä vielä ensi la 26.4. kun Tukholmassa vietetään Hanamia eli kirsikanpuun kukinnan päivää.  Tukholman Hanamin & Helsingin Hanamin välissä on eroa noin kuukauden verran, sillä Hgin tapahtuma näyttää olevan vasta 18.5.

Olen käynyt nyt yhteensä kolmena päivänä ihastelemassa puita. Ensin huomasin ne meidän korttelissa puhkeamassa kukkaan, jonka jälkeen eilen ja tänään olemme olleet miehen kanssa ihastelemassa puita & kukintoaikaa kaikkien muiden tuhansien ihmisten kanssa Tukholman keskustassa, Kungsträdgårdenissa. Tässä vielä silmäniloa Tukholman mielettömästä weekendistä sekä keväästä! Det är vår nu!!! :)

Muistinko sanoa, että keväällä RAKKAUDEN kohteeni ovat ah niin kauniit kirsikkapuut! <3

PS. Kaikki kuvat ovat itse ottamiani, jos ei muuta mainittu. Ethän kopioi/jaa kuvia ilman lupaani, kiitos.







maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pics from Holidays..

Ja vielä kerran.. tätä kaikkea on nyt muistoissa.. :)

Lapset jahtaavat saaliita KKn joella



Waiter Call by the Pool


Isoja tyrskyjä & aallokkoa..







 Paikallista elämää..

Borneon sademetsät rankkasateen jäljiltä

Teksii!!


ööh, "natsimerkit" temppelin seinässä? ;)

Kalahalli Sandakanissa
Erään Balilaisen kodin pihamaa..

Löytyy se check in näinkin.. ;)

Slummialue Kota Kinabalun hotellin takapihalla

                    Matkalla beachille Balin vuoristossa..

Eläimiä & olioita..



Mitähän nämä tyypit olivat..?

Dippidiuuu..

Going for a swim..;)



Ui kilppari, ui!

Kauniita kukkia & luontoa..      


Kauniita auringonlaskuja..





Loikoilua altaalla & beachilla..


Upeita maisemia..




Kaikki tämä on nyt tallennettuna muistoiksi mieleen.. ja Bali.. We are definitely coming back.. !

Home Sweet Home

Kotimatka ei sitten sujunut ihan niin auvoisasti kuin oltiin ajateltu. Tai no, eipä siitä hirmuisen auvoista oltu muutenkaan odotettu, sillä kotimatkaa oli enemmän kuin riittävästi ja tiedossa oli pitkä ja raskas paluumatka.

Hypättiin auton kyytiin Candidasasta aamupalan jälkeen 10 maissa, siitä Denpasarin kentälle ja lento Singaporeen. Oli muuten Denpasarin kenttä ison remontin alla, liikkeitä oli vinopino ja koko kenttä oli melkoisen mieletön kokonaisuus Balin mittakaavaan. Taisi muutenkin olla upein ja kaunein lentokenttärakennus ulkoapäin, mitä tähän mennessä missään nähnyt aiemmin. :)

Singaporessa oltiin etuajassa jo puoli viisi, jonka jälkeen jäikin tuntikaupalla aikaa odotella SwissAirin lennon lähtöä klo 23 illalla. Onneksi kentällä aika kului mukavasti syöden, juoden ja shoppaillen. Viimeiset kaksi tuntia istuttiin eräässä baarissa ja kuunneltiin livemusaa.

Koneeseen pakkauduttiin ihan ajallaan, mutta liikkeelle ei sitten päästykään jouhevasti. Kentälle oli ilmeisesti iskenyt salama, pimentäen ruumalaukkujen "loading" alueen niin, että puoleen tuntiin laukut eivät liikkuneet koneisiin tai sieltä pois. Vihdoin kun laukut kopisivat ruumaan, niin toki Singaporen kokoisella kentällä oli massiivinen ruuhka samantien valmis tämän johdosta. Lopulta kone lähti tunnin myöhässä ja oli selvää, että meidän jatkolennolle ehtiminen oli tässä vaiheessa pelattu. 45 minuutin siirtyminen oli jo valmiiksi nafti ja nyt vielä tämä päälle.

Lento sujui puuduksissa olevissa merkeissä, istuimmehan koneessa kaikenkaikkiaan lähes 15h, kun laskee lentoajan sekä tuon ylimääräisen tunnin mukaan. SwissAir kokemus jäi muutenkin melko huonoksi. Ruoka nyt oli mitä tuo koneruoka useimmilla yhtiöillä on, mutta eniten vatutti mennessä ja tullessa täysin p*sti toimineet "viihdekeskukset". Jo tullessa aparaatti meni jatkuvasti jumiin ja lentoemot buuttailivat sitä istuimelleni muutamaan otteeseen. Sama juttu oli nyt tullessa, enkä ollut suinkaan ainoa, joka tappeli kaukkarin toiminnan kanssa. Välillä koko viihdejärjestelmä tilttasi koko koneen peräosan kaikissa penkkiriveissä ja taas odoteltiin puoli tuntia järjestelmän buuttausta. Ei siinä muuten mitään, mutta onhan tuo puuduttavaa ja todella rasittavaa näinkin pitkällä lennolla.

Olin edeltä viisas ja juttelin jo lennon aikana useimpien nukkuessa perämiehen kanssa jatkolennoista. (Kaikki muut matkustajat sitten panikoivat tätä samaa asiaa aamulla koneessa).  Hän muisteli, että Zurichista lähtee Tukholman kone 9 jälkeen aamulla ja uskoi, että meidät on reititetty uudelleen valmiiksi aamulla saapuessamme Zurichiin. Näin se sitten olikin, mutta mikä pettymys, että pääsimme vasta 1225 lähtevälle lennolle. Huoooooooh! Lisäksi Zurichin kentällä oli heti koneesta ulos astuessa poliisit/rajavartijat syynäämässä kaikkien passit ja käsimatkatavarat tarkistettiin samantien. Meidän skumppa-& viinipullo oli sinetöidyssä pussissa, mutta siitä huolimatta se avattiin, pullot skannattiin ja vietiin vielä johonkin ihme aparaattiin tarkistukseen. Tämän jälkeen ne pakattiin uudelleen ja uuteen sinettipussiin. Kaveri ei ollut pakannut aiemmin niitä, joten sössi homman pariin otteeseen kunnes toinen kollega tuli apuihin. Tähän kaikkeen kului aikaa siis noin puolisen tuntia.

Jotenkin tällä reissulla tuntui, että tuo Malesian kadonnut kone on saanut melkoisesti nostatettua valmiustasoja kentillä. Passeja katsottiin joka mutkassa (ei vain immigration). Samoin käsimatkatavaroita ekstra skannattiin, kuten myös ruumaan meneviä laukkuja. Passia piti näyttää parhaimmillaan 5 kertaa ennen nousua koneeseen ja sieltä ulostullessakin vielä kahteen-kolmeen kertaan eri pisteillä.



Eräänä jännänä yksityiskohtana oli muuten Malesian kentillä se, että sielläpä saikin käsimatkatavaroissa viedä ihan 1,5 litran vesipullot kentän ulkoa koneeseen. Siellä ne avatut pullot vain paikalliset laittoi muiden matkatavaroiden kanssa skannerista läpi. Että sellaista. Changissa puolestaan ei saanut viedä edes kentältä turvatarkastusten jälkeen ostettuja vesiä koneeseen. Omaan lähtöaulaan siirryttiin vielä erillisen bodycheckin ja toisen käsimatkatavaratarkistuksen kautta, jossa sitten juuri koneeseen ostamani vedet kerättiin pois. Sama homma oli Denpasarin kentällä. Juuri ennen boardingia oli vielä bodychecking sekä käsimatkatavaroiden skannaus.

Noooooh, tosiaan Zurichissa sitten meille tulikin yli 6 tunnin sietämätön odotus viimeiselle lennolle. Hirmuisesti ei lämmittänyt saadut voucherit lounaalle, vaikka toki ne käytettiinkin. Vihdoin koneeseen päästessä tajuttiin, että meidät oli vielä laitettu eri puolelle konetta. Kone oli jokaista paikkaa myöden täynnä, joten viimeinen pätkä sujui melko pitkälti nukkuessa.

Vihdoin oltiin sitten kotona laukkuinemme neljän maissa ja aivan puhki. Lisäksi, sain palkinnoksi alkaneen turistiripulin, jota tässä nyt on sitten tullut taltuteltua eilisilta. Masu alkoi tuntua hieman oudolta jo la-aamuna matkustaessa kentälle, mutta luojan kiitos sain tehdä lentomatkat ilman sen suurempia vaivoja. Tämähän on sitä peruskauraa, että elimistö kestää yleensä juuri tuon 3-4 viikkoa tuota totaalisen eri bakteerikantaa, jonka jälkeen se alkaa enemmän ja vähemmän prakaamaan. Sama juttu oli silloin vuosia sitten Tansaniassa asustaessa. Ensimmäiset 4 viikkoa meni ihmeen hyvin, jonka jälkeen kaikki suolistossa olikin kaikkea muuta kuin hyvin. :D

Laitanpa vielä erillisellä postauksella lomakuvia, joita tuli loudattua reissun päällä melko vähän huonojen nettiyhteyksien vuoksi. Ja näemmä olen tänne Bloggeriin onnistunut saamaan jonkun ärsyttävän trackerin Balilta. Enpä ollut aiemmin huomannut, että tekstiin on ilmestynyt noita ihmeellisiä mainoslinkkejä. Grrrrr. Eikä niitä saa edes muokkaamalla pois. Kellään vinkkejä miten nuo saa loppumaan?

perjantai 4. huhtikuuta 2014

It's Friday @ Bali

Bungalowin ovet on avattu - jälleen oli vastassa kaunis aurinkoinen aamu. Voisiko kenenkään perjantai alkaa huonosti tällaisessa maisemassa? Tai itse asiassa mikään päivä?



Päivät ovat seuranneet toisiaan, toissapäivänä ja eilen otin 90 minuutin mittaiset hieronnat resortin Spassa á 20€. ;) Aromaterapiahieronta koko vartalolle ja eilen sama setti, mutta kuumakivihieronnalla. Oli muuten kuumia kiviä ihan sananmukaisessa merkityksessä. Itselle oli elämän ensimmäinen kuumakivihierontakokemus ja olipahan jännä tunne, miten niin sileillä kivillä voidaan ihoa hieroa. Pari kertaa polttikin ihan ihoa minkä jälkeen kuului vaan, I'm sori Madammmm..





Eilen täällä oli oikein liskojen päivä. Ei siis perinteinen liskojen  yö vaan päivä. Nimittäin bongattiin
monta liskoa ympäri puutarhaa, aina muutaman sentin kokoisista
yli metrisiin :D Toissapäivänä myös hieman vantterampi yksilö (en tiedä oliko varaani tai mikä enkä onnistunut saamaan kunnon kuvaa), joka hiipi altaan reunustaa pitkin ohi resortin. Oli varmaan jo n 120-130 cm kaveri. Liskoja kuvaillessa yksi kaveri sitten lähtikin vielä lentoon viereiseen puuhun, wierd!




Mahtui kuviin yksi melkoisen kokoinen etanakin :)





Eilen iltasella näkyi myös tällainen kissaeläin puussa :D


Mikäs tuolla visertää? 

JUMP in the tree!

MITÄS NYT? :D



Tänään on tarkoitus vielä loikoilla päivä, ennen tätä rankkaa ohjelmaa käydään tuossa perinteisellä aamupalalla. Kutakuinkin joka aamu on menty samalla amerikan brekulla, lukuunottamatta eilistä poikkeusta, kun otinkin indonesialaisen aamupalan. Nasi Goreng ja vähän satay lihaa vartaassa, olkaa hyvä :)