tiistai 25. helmikuuta 2014

Herättäjät esittää: Arhinmäki on huomenna

JouJouJouuuuuu :D

Täällä ollaan taas ja pakko sanoa, että tämä biisi laittoi hymyn korviin! Eipä tainnut Paavo tietää millainen viikko on edessä, kun sunnuntaina simmunsa vieraassa hotellihuoneen sängyssä aukaisi. Hyvä Paavo!

Oikeasti Paavo on ollut yksi suosikkiministereistäni, mutta täytyy sanoa, että nyt tuli pikkuinen tahra kilpeen. Ei sillä, ettäkö Paavo olisi ensimmäinen tai viimeinen virkamatkalla alkoholia enemmän tai vähemmän nauttinut ministeri. Mutta sillä, että tee se nyt sentään sitten niin, ettei koko skandinavian lehdistö & media revittele aiheella viikkoa paluusi jälkeen Suomeen. :D





Ja mitäs muuta! Sotshin kisat takana ja normaalipäiväjärjestykseen paluu ollut edessä. Talviolympiaadit ovat nimittäin aivan yksi lempparini ja aika on kulunut melkolailla penkkiurheillessa. Sen lisäksi salitreeniä on nyt tullut vedettyä 5xvko ja voimat kasvaa kohisten! Ja mikä parasta, siis tänään sain kehuja olkapäistäni(!!) ja sporttisesta olemuksestani lääkäriltäni. Siis minä! Siis minä, joka juuri harmittelee peilistä plösähtänyttä olemusta, massua joka taas pullahtanut enemmän ulos kuin sisäänpäin ja minä, joka ei vain ole jaksanut motivoitua ruokavalion äärimilleen viemiseen. Olin aivan yhtä hymyä kommenteista, joita tämä toisteli useaan otteeseen! Ja no, on siinä sen verran perää, että kyllähän tuota voimaa on ihan kiitettävästi alkanut kroppaan kertyä. ;) Kiitos Muscle Challenge!

Toki vieläkin suurempi hymynaiheeni oli se, että käymissäni kontrollikuvissa ja -testeissä kaikki oli paremmin kuin HYVIN! Lisäksi luustoni on kuulemma ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa, tällaisia kuulemma harvoin näkee :D Ja sanoipa lekuri sitten taustoistani jutellessa, että todellakin se pitää paikkansa että urheilutaustasta on hurjasti hyötyä osteoporoosin ennaltaehkäisyssä (ja harvemmin se ketään reilua kolmikymppistä vielä kiinnostaa).

Muscle Challengen viides viikko on menossa ja jokaisen viikon tavoite, eli painojen lisäys sarjoihin on toteutunut! Syötyä on tullut ihan riittävästi, suht laadukkaasti ja proteiinipitoisesti hiilareita karttamatta. Totuushan nimittäin on myös se, että lihaksia kasvatellessa miinuskaloreilla meno on mahdotonta. Tai siis se lihas ei vaan tuppaa kasvamaan samaan aikaan, jos tiristelee läskiä ympäriltä. Joten olen keskittynyt nyt siihen muscle puoleen ja rasvan tiristely on tarkoitus laittaa liikkeelle ensi viikolla. Ihan vaan siksikin, että on tässä lähestymässä bech painotteinen loma. :)

Ja tiedättekös mitä! Ensi viikolla, blogini nimi hieman päivittyy sillä nyt on H-hetki käsillä, joka omalta osaltaan on pitänyt hieman kiireisenä. Nimittäin pienoinen kotimaan vaihdos on edessä joksikin aikaa, kohti länsinaapuria. Tämä puolihurri muuttaa nimittäin toistaiseksi, määrittelemättömäksi ajaksi, till Stockholm!! Siitä lissää pikapuoliin. Ja sitten on aikaa tälle bloggauksellekin enemmän. Jag lovar det. ;)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Oh my, OH MY!

IIIIIIIIIKSSSSS!

Tähän alkuun, PAHOITTELUT, että siis blogi on ollut TÄYSIN kuolleena usean kuukauden ajan. :(
En tiedä tuliko alkuun hieman blogistin treeniväsymys (sana hieman on kyllä täysin metsiköstä haettu) ja sitten yksi asia johti toiseen ja kolmanteen.. ja on tässä tapahtunut monenmoista sitten yksityiselämän puolella (kuten nyt sellaisia juttuja kuin ero, kodinmyynti, yhteenpaluu, oman itsensä etsintä, ja ehkä vihdoin sen löytäminen). Ja kyllä. VIISAANA ihmisenä sitten tuo treenihomma levähti puolen vuoden kovan treenaamiseen jälkeen täysin ja "pikku" treenitauko venähti sitten useampaan VIIKKOON. Voe helevata sentään! Eipä ole bikinichallengesta ollut enää tietoakaan. :D

Jotenkin sain sitten kuitenkin onneksi joulukuun alussa edes vähän treeninmakua taas päälle, käväisin Thaimaassa tuulettamassa päätä ja aivoja ja siellä SALILLA ja juoksemassa aamutuimaan auringon noustessa Siiaminlahden suunnasta. Ja arvatkaapa mitä! Ihan kuin elämässä ei olisi ollut muutenkin melkoisen raskasta niin vielä koiran prkleet hyökkäsivät eräänä aamuna seitsemältä kimppuuni rannalla (EI, en juossut niitä pakoon, heitellyt kivillä/kepeillä/hiekalla, käyttäytynyt uhkaavasti), vaan tuossa vaiheessa kävelin pitkin rantaviivaa ja olin tullut noin 45 min matkan hotlalta rantaviivaa pitkin, enkä tietenkään tiennyt yhtään missä olin. Aluksi näin vain yhden koiran thaikkuhierontapedin alla (n 100-200 metrin päässä), joka haukkui minulle muutaman kerran ja YHTÄKKIÄ sieltä petien alta tuli KOLME lisää. Juoksivat rantaveteen luokseni ja voitte kuvitella, että KEEP CALM ei enää tässä vaiheessa toiminut vaan valitettavasti näin heti, että yksi koirista oli aggressiivinen ja tulikin luokseni ja hyökkäsi. Polvea ehdin nostaa, niin tämä mukava haukku iski hampaansa sääriluuhuni kiinni ja minä pakenin meren aaltoihin uppeluksiin. Koirat luovuttivat ja kääntyivät takaisin hiekalle ja minä kauhoin meriaallokossa takaisin hotlalle päin. Ja se kipu! Nostin jalkaa sen verran vedestä, että kykenin näkemään oliko jäljet kuinka pahat ja olihan ne. Kukaan ei nähnyt tapahtumaa, sillä olin ainoa ihminen tuohon aikaan rannalla (muutamia simpukankerääjää lukuunottamatta). Ei takseja missään, ai niin, unohdinko mainita että mukanani ollut iPhone syöksyi veteen taskussani eikä toiminut, joten ainoa vaihtoehto oli nilkuttaa takaisin hotellille sydän hakaten tunnin ajan ja PELÄTEN jokaikistä vuffea joiden ohi piti tavalla tai toisella päästä. Ja niitä vuffeja kyllä siellä riitti.

Hetki ennen dogbitea..
The dogbite.
Hotellille päästyäni koko respan henkilökunta antoi ensiapua ja siitä sitten suihkuun vaihtamaan kuivat vaatteet, jalka oli karmean näköinen & turvonnut ja kipeä.

Summasummarum, sairaalareissu (kiitos matkavakuutusten btw) ja rabiesrokotesarja käyntiin. Rabies on meillä käytännössä mahdoton täällä Suomessa saada, mutta tuolla se on edelleen hyvin yleinen tauti. Ja tiesitkö, että jos tuota rokotesarjaa ei saada käyntiin puremasta 24h (oletusarvona, että eläimellä on rabies) niin tulet kuolemaan vesikauhuun, jonka saat rabiesviruksesta. Kyllä. Mitään muuta parannuskeinoa siihen ei ole. Joten olipa sinällään ihan kiva, että tämä tapahtui turistirannalla eikä esim Tansanian viidakossa ollessani, jossa en kyllä mitään rokotteita olisi onnistunut saamaan :D

Nooh, nyt tuo episodi on enää muistomerkkinä sääriluussa, jossa komeilee hampaanrepaleiset pikkujäljet ja ikuinen muisto. Ironista, että se jopa muistuttaa koiran tassun jälkeä :D

No niin, mutta siis tuo episodi sitten katkaisi taas hetkeksi treenaamisen.. mutta onneksi jalka alkoi parantua kolmessa viikossa niin, että jouluna olin jo rinteessä suksilla Lapissa. Nyt tämän vuoden alussa olenkin sitten aloittanut säännöllisen treenaamisen taas salilla ja elämä on muutoinkin palannut uomiinsa. Rakkautta on elämässä ja usko tulevaisuuteen monessa muussakin asiassa on vahva. Pitkästä aikaa on taas hyvä olla, jokainen päivä parempi. <3

Treenaus on luistanut mukavasti, viimeisimpänä aloin treenaamaan ilmaisohjelman Muscle Challengen kautta http://www.musclechallenge.fi/ . Eräästä menneestä episodista johtuen, olen pysynyt päätöksessäni, että Fitfarmille en enää euroja ole uhrannut.. ;)
Kuinkas ollakaan, ehdin loudaa koneelle treeniohjelmat ja katsoa videot onneksi läpi, ennen kuin he juuri sulkivat sivustoa ja ilmoitettiin, että uudet treeniohjeet tulevat syksyllä 2014. Salli mun nauraa! Juuri mun tuuria. Anyways, aion nyt jatkaa tällä treenillä tässä maaliskuun reissuun saakka.

Mutta se ruokavalio. Ai jaijaijaijaijaijai. Joo. Se ei ole lähtenyt ollenkaan niin luonnikkaaseen nousuun kuin treenaaminen. Fläsää on varmasti kertynyt takaisin päin, vaakaan en ole tänä vuonna edes viitsinyt pompata. Parhaimmillaan taisi käydä jossain 75 kilon huitteilla ja nyt veikkaisin, että siitä ollaan tultu 5 kiloa takaisin. Eli tokikaan en ole niin valas kuin viime vuoden toukokuun alussa, mutta ruokavaliota täytyisi nyt alkaa kiristellä. Toiset päivät menee paremmin ja toiset taas... noooh, sanotaanko nyt niin että ravintolaillallisilla, ja suolaisilla herkuilla ei ihan tuota rasvaprosenttia kiristellä. ;) Toisaalta, mieli ja keho ovat voineet nyt tuhat kertaa paremmin, joten... olen ainakin nauttinut elämästäni! :)

Mutta siis nyt olen palaamassa ruotuun ja yritys on ainakin hyvä! Jaan täällä jatkossa tuohon musclechallengeen liittyviä asioita, sillä kyseessä on ihan ilmainen kaikille avoin ohjelma netissä. :) Isompi asia tässä blogissani tulee olemaan se, että jatkossa tämä tulee olemaan enemmänkin lifestyletyyppinen myös. Ujuttelen siis mukaan muutakin elämästäni, kuin treenaamista &  dieettaamista, mukaan tulee matkajuttuja, enemmän pohdintaa ravinnosta, valokuvauksesta sekä yhdestä hieman suuremmasta elämänmuutoksesta. Tämä tyttö tulee nimittäin kenties vaihtamaan asuinmaata joksikin aikaa. ;)

Toivon KOVASTI, että täällä vielä heiluisi joitain seuraajia mukana! :)

Hipiheijaa! Tästä vuodesta tulee onnen vuosi! <3