maanantai 2. syyskuuta 2013

Body in Progress

Syyskuu on aluillaan ja niin se pyörähti BC:n viides viikko käyntiin. Itsellä tulee tällä viikolla kaikkinensa 4 kuukautta tätä elämäntaparemonttia täyteen ja olen kyllä hemmetin tyytyväinen, että Jutan Superdieetti tv-spotin ansiosta meikäläinen on tänään tässä pisteessä menossa.

Olo on fyysisesti ja henkisesti tuhat kertaa keveämpi kuin keväällä ja kiloja sekä senttejä on karissut kropasta paljon. Miten sitä olikaan ehtinyt päästä tuollaiseksi plöseröksi ihan huomaamatta? Tai no, kyllähän sen huomasi olotilassa, mutta yritti ehkä enemmänkin itselleen selitellä, että no en mä nyt mikään niin kauheen lihava ole, VIELÄ. Nyt olisi painoa jo varmaan yli 90 kiloa, jos en olisi ottanut itseäni niskasta kiinni. Ja liikuntahan minulta oli jäänyt puoleksi vuodeksi lähes tyystin.

Pitkää sisukkuutta ja vankkaa sitoumusta tämä kaikki on vaatinut, eikä se todellakaan ole aina ollut helppoa. Toisaalta matka tuntuu lyhyeltä, toisaalta sinne varrelle on mahtunut älytön määrä vaikeita päiviä. Mielitekoja, uskon puutetta, pinnan kiristymistä. Herkkupäiviä, vapaasyöntiviikkoja kaikkinensa kolmisen kappaletta, muutamat kuohuvatkin muutamana viikonloppuna sekä pitkälti toista sataa tunteja treenejä. Oikeasti toista sataa. On siinä laardipisaroita sulatettu. Ja edelleen matka on vaiheessa, eikä päätepysäkkiä näy. Välietappeja kylläkin, niistä seuraava kuuden viikon päästä.

Välillä muutosta on vaikeaa itse nähdä, muuta kuin kyttäämällä sykemittaria, jaksamisessa, mittanauhan kaventumisessa lanteen ympärillä.. mutta ei peilistä. Muutos on hidasta. Paino vaihtelee aikalailla viikon sisälläkin, riippuen kovien treenien määrästä. Alaspäin se kuitenkin on vahvasti mennyt. Kaikista vaikeinta prosessi on, että oikotietä onneen ei ole.


Kuvia on mies ottanut koko prosessin ajan ja nyt tulee varoitus; ihka ensimmäiset lähtö- ja nykytilannekuvat ovat tässä!! Ja siis en todella millään muotoa ole ylpeä tuosta ensimmäisestä rivistä, toisesta kylläkin edes pikkaisen.

Tänään aamulla hyppäsin siis jälleen vaakaan, ja kova työ on tuottanut jälleen tulosta. -900g viime viikosta. Kokonaissaldo kuvien välillä on siis -7kg. Moni kirjoittikin meidän faceryhmässä, että pudotus näyttää paljon suuremmalta.. mutta luulisin, että lihastakin on tarttunut kroppaan edes hieman jatkuvan kovan treenaamisen myötä. BC:n aikana kiloja on karissut -2,7kg.

Ensimmäiseen tavoitepainoon minulla on matkaa vielä 5 kiloa, saa nähdä kuinka tiukille menee saavuttaa se BC:n loppuun mennessä. Vaikka loppupeleissä ei tuo paino se tärkein ole, mutta normaalipainoon haluaisin kaikesta huolimatta yltää.

Tämä kaikki on vaatinut tiukkaa kurinalaisuutta, syömistä Fitfarmin ohjeiden mukaan ja ennen kaikkea sitä treeniä. SD:n aikana treenamisen meidän omassa salissa kellaritiloissa neljä kertaa viikossa, kotitreenejä sekä kahvakuulaa. Ja tietenkin aerobista siihen päälle. Extran aloitin ylitehokkaasti tekemällä kotitreeniä ja kahvakuulaa mökin pihalla 5 kertaa viikossa - ekat kolme viikkoa. Sitten tuli pari löyhää viikkoa niin syömisessä kuin treenaamisessakin, treenit jäi kahteen kertaan viikko. Ja pari pientä "tissuttelu" viikonloppuakin oli ennen BC:n alkua. Nyt noita treenejä on sitten kertynyt 5 per vko ja aerobiset päälle. Joten ei se tulos ilmaiseksi ole tullut, enkä usko, että pelkällä ruokavaliolla olisin tähän päässyt. Toki juuri oikeanlainen ravinto sekä vitamiinit ovat tärkeä osa kokonaisprosessia.

Henkinen puoli on ollut koetuksella välillä, eikä vähiten siksi, että välillä vaan on nälkä ja kaikki v**ttaa, kun mitään muutosta ei ole havaittavissa. Mutta kun lähtee salille, se harmitus on yleensä jäänyt matkalle. Aluksi noita kotitreenejä tehdessä tuntui, että kuolee siihen paikkaan ja oltaisiin saatu koko kansan viihdettä siitä, tekemällä vähän "treenivideoita" youtubeen :D Jessus, että olin rapakuntoinen. Muistan ekat punnerrussarjat, joista ei edes naisten polvet maassa tyylillä tullut kuin joku säälittävä muutama kasaan. Ja nyt menee jo kepeästi ihan peruspunerrukset. Onhan niitä koko kesä tullutkin hinkattua.

Eniten töitä täytyy kuitenkin tehdä päänsisäisten asioiden kanssa jos jotain haluaa muuttuvan. Ja erityisesti siihen olen nyt panostanut. Kun keho voi hyvin, voi mielikin paremmin ja osaa ajatella selkeämmin. Samalla täytyy tarkkailla, ettei homma mene överiksi, mitä se itsellä joskus 15 vuotta sitten teki. Jonkin aikaa tuli elettyä liian vähillä kaloreilla jossain ortoreksian ja bulimian välimaastossa. Ja siitä toipuminen vei vuosia. Kehonkuva ei koskaan ole omassa mielessäni ollut kovin terve, johtuen koulukiusaamistaustasta sekä monesta muusta lapsuuden traumasta. Mutta niitäkin asioita on työstetty ja työstetään edelleen.

Pääasia, että joku päivä saavutan tuon tavoitepainoni ja minulla on terve ja vahva keho ympärilläni. Se riittää minulle. Tarvitsee vain uskoa.


4 kommenttia:

  1. Löysin blogisi ihan sattumalta ja täytyy kyllä sanoa VAU mikä muutos noin lyhyessä ajassa! Todella upeaa työtä, onnittelut! :) Itselläni on elämäntapa remonttia takana reilu vuosi (tarinani löytyy http://treenihulluksi.blogspot.fi/) ja tosiaan se päänsisäinen työ on ehkä se suurin vaikka ei se treenaaminen ja oikein syöminenkään helpolla tule. Ja muista ihmeessä olla itsestäsi ylpeä, todellakin suuren työn olet nyt jo tehnyt! Tsemppiä jatkoon! Jään mielenkiinnolla seuraamaan matkaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan Asta!!

      Kiitos paljon kommentistasi, toisinaan tuntuu että saanut paljon aikaa ja toisinaan taas ei... mutta kuvia katsomalla sen parhaiten huomaa.

      Kolmisen viikkoa BC:tä jäljellä ja sittenkin matka vielä jatkuu.. :)

      Paljon tsemppiä myös sinulle ja kiitos blogin linkkaamisesta, käyn kurkkimassa myös :)

      Poista
  2. Piti jo viimeksi kommentoida mutta unohdin: Uskomattoman hyvä muutos noissa kuvissa, ja tosiaan luulisi että paljon enemmänkin kiloja olisi kadonnut kun ero on niin iso :)

    VastaaPoista
  3. Than Youuu, than youuu :) Siitä on kadonnut fatia sen verran, että kilot näyttää suuremmilta. Eteenpäin mennään :)

    VastaaPoista